Osaan mä taas tosi hyvin laihduttaa. Mitäs tuli eilen nyt hampurilaisateria, ja sipsipussi puokkiin kaverin kaa syötyy.. Tänään taas toista sipsipussia raotin ja muutaman otin. En sitten kestänytkään katella niitä enää lattialla. Keittoa meni lautasellinen ja 2 leipää kaveriksi. HYI... oksentaisin jos vaan voisin. Inhottaa edes kirjottaa tänne mitään tällasta. Ällöttää kun joskus tulee vaan noita ahmimiskohtauksia... Syö, syö ja syö kunnes huomaa että ei enää voikkaan syödä kun maha pullottaa halkeamispisteessä. Ei tälläsessä olotilassa voi edes lenkillä käydä.

Huomenna en syö mitään. En mitään en niin mitään. Kuolen mielummin kun syön. Voin vaan juoda ja juoda vettä. Mä en voi menä ruokalaan. Se olis aivan hirveetä.

Vituttaa. mun levy varastettiin. Ja juuri kun olin saanu sen. Me ollaan niin varattomia, ettei uuteen oo varaa. Tosin.. ei mun äiti joutunu siitä levystä maksaa, ja se oli vielä piraatti. sain sen mun kaveritla synttärilahjaks. On sillä kkusipäällä ollu kyllä tosi kivaa kun kaiken muun on jättäny paitsi sen levyn, jota koko viikonlopun olin odottanut päästä kuuntelemaan. (levy oli siis olut repussa ja reppu oli jäänyt yleiselle sabahallille. kyseinen levy oli vaan varastettu). Mä haluan taas siihen tunteeseen, että oon laiha,laihdutan ja laihdun. nyt olen vaan lihava. Miksei mikään onnistu koskaan..?  Aina kun on jotain hyvää, jotain pitää ottaa pois.. esim.mun kadotetut kilot tulee varmasti takaisin.

Olen iloinen siitä, että en syönyt aamulla mitään. Mua pelotti mennä kouluun. Kukaan ei onneksi kysynyt, miksi olin ollut edellisen päivän poissa. Ei yksikään. Mun lattialla mkaa kaksi lähes täynnä olevaa sipsipussia. Saa makaa siellä jatkossakin, täynnä.

Eräs nimeltä mainitsematon haukkui minua tänään. Nauroi ivallisesti ja huusi: "hyvä perse". Ja entistäkin varmempi siitä, että aion laihduttaa. Nälkiintyä, vaikka mitä se vaatisi.

Tänään oon harvinaisen tyytyväinen syömisistäni:

Teetä+1 T-lusikallinen sokeria

koulussa porkkanasalaatti, vettä ja max puolet lasagnesta

2 hedelmäpilttiä

danone jugurtti,sokeriton,rasvaton. n. 130g

pienen pieniä ruis ympyröitä (sellasia alle kämmenen kokosia), ilman margariinia.

Ottaen huomioon, että mulla oli harkat. Aika vähän, mut silti jotain olis voinu ottaa pois.

 

 

Taas aamulla olin kuoleman väsynyt. Niin inhottavaa väsymystä vähään aikaan en olekkaan kokenut.

Jäin kotiin. Lintsasin. Itsekäs ihminen kun kerta olen. Jätin ystäväni pitämään esitelmän  yksin tyrannosauruksen eteen. Saadaan varmaan terveystiedosta 4.. Olin melkeen parahtaa itkuun kun kuulin, ettei kukaan muukaan ollut tullut ryhmästämme pitämään esitelmää. Ystäväni oli ainut. Enhän minä ollut edes kipeä joten.. Tunsin saatanallista syyllisyyttä koko hommasta.

Kotona katselin kasan thinspo- ja pro-ana videoita kasallisen. Aloin taas asteittain vihaamaan itseäni enemmän. tahdon pudottaa nyt ainakin 5 kiloa. Ainakin. En tiedä jatkanko siitä, koska alan olla sen jälkeen alipainon rajoilla.

Viilailin taas. Tai ei oikeastaan taas.. viime kerrasta on ainakin 5 kuukautta. Olen keskittynyt vain laihduttamiseen. silti olen laihtunut maksimissaan 5 kiloa. En halua mennnä kouluun. En enää ikinä. Mun syömisrytmi on parempi kun pystyn vaan datailemaan kotona, ja jättää aterioita väliin. Koulussa ei kehtaa. Ruvetaan puhumaan jonkinlaisesta huomionkerääjästä, vannabeesta. Tahdon vaan laihduttaa. En vaan enää usko itseeni millään tasolla. Luulen vaan lihonneen vaikka vaaka näyttää pienempiä lukuja. Ja kun kukaan ei huomaa mitään eroa.

 

SAATANA OON HELVETIN LIHAVA. VITTU ITSEKÄS LIHAVA PASKIANEN. säälissää kieriskelevä paska.

 

Miten sen nyt taas ottaa.. Tosi lyhyessä ajassa olen laihtunut 5 kiloa. viiein olen ilmeisesti ymmärtänyt laihduttamisen tavan. Kuitenkin olen vielä helvetin lihava. Kaikki hyvät ystäväni valehtelevat. Väittävät minun laihtuneen vaikka se ei edes näy ulospäin. He haluavat varmaan varjella omaa paremmuuttaan. Tahtovat pitää minut  lihava ja rumana.

Koko päivän olen turhautuneena yrittänyt ettiä jotain suomenkielistä ana yhteisöä tai muuuta sellasta, jossa  voisi vapautuneesti etsiä sielunkumppaneita.

mitään ei löydy. Kaikki sivustot on joko lakkautettu, tai ne ovat niin surkeita, ettei kukaan edes jaksa käydä siellä. Plääh. Lihava lihava lihava. Tahtoisin niin olla edes kilon alipainoinen. omaa painoa en tässä vaiheessa halua kertoa.  se on nimittäin niin ällöttävä.

 

Heloy.

Eli kijoitan tänne siis ekaa  kertaa. Tahdoin julkistaa omaa harmaata söherrystä tänne jotta muut ottavat opikseen ettei kannata olla minä.

Aamulla söin normi aamupalan. Kaurahiutaleita jugurtin kanssa. Koulusta lähdin jo tokan tunnin alussa kun huomasin käsieni täyttyvän oudoista punaisista läiskistä. Olin siis saanut nokkosrokon. Kaupunkiin lähdin norkoilemaan kun ajattelin tosi fiksuna tyttönä etten muka saisi niin paljon ruokakiusauksia kuin kotona. Marabou takertui kuitenkin kainaloon. Aika ahdistunut fiilis mutta voi vaan kuvitella, kuinka ällöttävää on syödä 2000 kaloria yhdeltä istumalta. tarkoituksenani oli ostaa alunperin laittikola.

Nyt istun kotona ja istun vielä nukkumaan menoon asti, tai sitten maksimissaan käyn tekemässä oton. (omatominen harjoitus) En syö. En todellakaan aio syödä yhtään mitään.

Tulipa sitä sitte viilis vetästyy ja kimpale homejuustoa. :(                                Kaikeksi iloksi kuitenkin kävin 4 km lenkillä ja sen jälkeen en ole mitään syönyt. Olo on tosiaankin taas hyvä. Jee!